Vanha Tulitikkutehdas on seissyt jo kaksi vuosikymmentä autiona Tampereen Santalahdessa. Rakennuksessa aikanaan toimineen autokaupan omistajan kerrotaan kuolleen työpaikalleen ja hänen henkensä kuulemma kummittelee rakennuksessa vieläkin. Lisäksi murhamiesten ja muiden laitapuolen kulkijoiden huhutaan pitävän autiotalossa majaansa, ja on täältä löydetty ruumiitakin. Kuulostaa paikalta, joka täytyy käydä katsastamassa.
Tulitikkutehdas on osa vanhaa Santalahden teollisuusaluetta, jossa tehdastoiminta on viimeisten vuosikymmenten aikana hiipunut. Vanhat teollisuusrakennukset on jätetty lahoamaan niille sijoilleen. Vuonna 1926 valmistunut Tulitikkutehdas toimi nimensä mukaisesti vuoteen 1975 asti OTK:n tulitikkutehtaana, jonka jälkeen tiloissa toimi vielä vuosikymmenen verran autokauppa. Viimeisen kahden vuosikymmenen ajan Tulitikkutehtaan rakennukset ovat kuitenkin olleet tyhjillään.
Kodittomat ovat löytäneet tehtaasta katon päälleen ja nuoret tilan, jossa voi rauhassa viettää aikaa. Erityisesti graffitimaalarit, skeittarit ja airsoftaajat ovat ottaneet tehtaan omakseen. Tehtaan seiniin on voinut maalata graffiteja rauhassa jo kahden vuosikymmenen ajan, eikä seiniä ole puhdistettu tänä aikana kertaakaan. Yhdessä alueen rakennukset muodostavatkin Suomen laajimman ja pitkäaikaisimman graffitigallerian. Tikkutehdas eli Tikkis on ehkä joissain piireissä legendaarinenkin mesta, mutta valtaosalle tamperelaisista kuitenkin edelleen tuntematon helmi. Pääsiäislomalla rohkaistuin vihdoinkin tekemään löytöretken tehtaalle.
Valtavan tietyömaan vieressä sijaitsevalle Tikkutehtaalle ei pääse nykyisin ihan helposti tallustelemalla, koska koko alue on myllerretty sekaisin, ja jalankulku on ohjattu kiertoteitä pitkin. Paikanpäälle vihdoin löydettyäni ihailen rakennusta tovin ulkopuolelta. Piha-alue on tähän aikaan vuodesta paitsi loskan, myös tyhjien maalipurnukoiden ja muun roskan peittämä. Katolta sulava lumi ropisee pellinpalan päälle ja vieressä kulkeva autotie humisee, mutta muutoin on hiljaista ja tunnelma tuntuu pysähtyneeltä. Yritän kurkistella varovaisesti sisään rakennukseen, ja kun vaikuttaa siltä, että se on tyhjä ja suhteellisen vaarattoman oloinen, uskaltaudun astumaan sisään.
Onneksi tilan suurista ikkunoista tulvii päivänvaloa sisään, joten alan vähitellen rauhoittua riittävästi voidakseni tutkiskella paikkaa paremmin. Päärakennus koostuu yhdestä isommasta tilasta, ja useista pienemmistä huoneista. Rappusia pitkin pääsee myös toiseen kerrokseen. Monet pienistä huoneista ovat metrin korkuisen roskaläjän peittämät, isossa huoneessa näkee lattiankin. Siellä täällä lojuu vanhoja autonrenkaita muistona autokaupan toiminnasta. Seinät ovat sisältä täynnä erilaisia upeita graffitteja, joita jään ihastelemaan.
Sisältä Tulitikkutehdas on aavistuksen verran kuumotteleva. Vesi tippuu katosta, erilaisia rojuja on siellä täällä ja jalkoihinsa on hyvä katsoa, ettei tipu lattiassa olevaan reikään. Totean nopeasti, että tennarit eivät ole parhaat jalkineet täällä seikkailemiseen, terävien metallirojujen ja muiden epämääräisten roskien seassa kahlatessa saattaa helposti satuttaa itsensä. Tulee väkisinkin mieleen, että kohta varmaan potkaisee vahingossa ruumista. Osuvasti nurkkaan onkin joku taiteillut ruumisarkun, joka ei varsinaisesti rauhoita fiilistä. Työpaikalleen kuolleen autokauppiaan haamu käväisee mielessä, ja kylmät väreet kulkevat selkääni pitkin. En halua häiritä yhdenkään tehtaassa mahdollisesti majailevan hengen sielua, joten hiippailen rauhallisesti ympäriinsä.
Kiipeän vielä Tikkutehtaan naapurissa sijaitsevaan vanhaan ruutivarastoon. Tänne on joku tuonut sohvia ja muita kalusteita. Mäellä olevan rakennuksen ikkunoista näkee paitsi Tulitikkutehtaan, myös sen takana avautuvan Näsijärven. Tehdas onkin aikonaan sijainnut järven vieressä, sillä puumateriaali kuljetettiin tehtaaseen uittamalla. Metrin päässä ruutivarastosta kulkee junarata, ja pohjoiseen suuntava pikajuna tärisyttää varaston rakenteita huolestuttavasti. Jotkut alueen rakennuksista ovatkin vakavassa romahtamisvaarassa, eikä monia niistä ole suositeltavaa lähteä tutkimaan ilman suojavarustusta. 90 vuoden ikäinen Tikkutehdas näyttää kuitenkin seisovan edelleen vakaasti paikallaan.
Pelästyn suunnattomasti, kun selkäni takana kahahtaa jokin. Nytkö aaveet hyökkäävät kimppuuni? Onneksi kyseessä on vain toinen tehdasta tutkiskelemaan eksynyt sielu, joka näppäilee tehtaasta kuvia puhelimellaan. Tikkutehdas onkin paitsi graffitimaalareiden, myös valokuvaajien suosiossa. Rähjäinen paikka tarjoaa älyttömästi inspiraatiota. Yläkerrassa törmään kahteen nuoreen tyttöön, jotka ovat ottamassa asukuvia blogia varten. Aurinkoisena kevätpäivänä paikka onkin paljon suositumpi kuin uskoinkaan.
Ulkopuolelta Tulitikkutehdasta ei voi kuin ihailla. Arkkitehtuuriltaan punatiilinen rakennus on yksinkertaisesti upea, ja voi vain kuvitella, miltä se näyttäisi kunnostettuna. Alueelle onkin jo tehty suunnitelmia, ja Tikkutehtaasta on muun muassa kaavailtu seniorikeskusta. Varmaa kuitenkin on, että Tikkutehtaan aika vapaana graffitigalleriana alkaa vetää viimeisiään, ja se kannattaakin käydä katsastamassa pikimmiten. Herkemmille suosittelen vierailua päiväsaikaan ja kaverin mukaan ottamista selustan turvaamiseksi. Rohkeammat voisivat täällä vaikka metsästää aaveita yöaikaan…
Katariina Hyvönen 